Kotiin…

Aamulla säntäsimme levollisen yön jälkeen taksiin ja kentälle. Onneksi kuski tiesi mistä terminaalista blue1 lähti, sillä itse olisimme menneet väärään.

Söimme aamiaista sekä shoppailimme viimeiset tuliaiset uudessa hienossa terminaalissa. Paikassa on sellainenkin erikoisuus kuin avoin sisäpiha, jossa baari – enpä ole moista lentokentällä aiemmin nähnyt.

Vähän jännitti, miten ruumaan laittamamme pullot selviäisivät perille, mutta turhaan: kaikki tulivat ehjinä perille. Muutenkin lento meni todella kivuttomasti, myös lasten osalta.

Viimeinen päivä Torredembarrassa

Loma alkoi vedellä viimeisiään ja olimme varanneet ebookersin kautta hotellin päiväksi Barcelonasta, jotta ei tarvitsisi lähteä viimeisenä päivänä kukonlaulua ennen junalla Barcelonaan ja kentälle. Niinpä käytimme perjantain pakkaamiseen ja kas kummaa, koko päivä siihen tuhrautuikin. Klo 15 saimme homman pakettiin, klo 16 lähti juna ja vuokraisäntä heitti laukut ystävällisesti asemalle. Itse juoksin poikien kanssa kärryjen avulla asemalle ja kerkesimme parahiksi paikalle. Jossain määrin vähän haikea olo kävellessä katuja viimeisen kerran, mutta minkäs sille voi.

Barcelonassa unohdin, että taksi ei hyväksy korttia maksuvälineeksi ja jouduin juoksemaan pitkin katuja etsimässä automaattia. Tämän sähläämisen jälkeen pääsimme viimein hotelli Astoriaan ja huoneeseen, joka oli kerrankin riittävän tilava. Huone koostui oikeastaan isosta eteisestä, kylpyhuoneesta ja isommasta huoneesta. Mahduimme lisäsängynkin kera paikkaan erittäin hyvin, koska eteisessä oli tilaa jopa kahdelle sängylle. Jos nyt jotain negatiivista, niin vauvansängyt olivat kaikki varattuja.

Löysimme hienon ravintolan jossa söimme huonon illallisen. Jotenkin tuli ikävä Torredembarran hyviä ravintoloita ja varsinkin Riu-Rauta. Eipä silti, ajatukset suuntautuivat jo pitkälti kotimatkaan.

Neljäs autoilupäivä

Emme päässeet liikkeelle ajoissa, joten jouduimme tyytymään Tarragonan vanhaan kaupunkiin autoilukohteena. Sinne tosin pääsee paremmin julkisilla, mutta olimmepahan oikeassa kaupungissa auton palautusta varten. Vanha kaupunki on mahtava paikka, sieltä löytyy useita hyviä ravintoloita ja paljon nähtävää. Emme ehtineet kaikesta huolimatta paljoakaan katsella ympärillemme, mutta täytyy ehkä joskus poiketa paikassa uudestaan. Löysimmepä sentään hyvän ravintolan ihan tuurilla. Auton palautus sujui mukavasti ja hipsimme loman ensimmäisessä sateessa sitten saapumispäivän bussipysäkille.

Kolmas autoilupäivä eli Port Aventura

Tulipas tässä päivittämisessä taukoa, kun arki yllätti takavasemmalta. Kerrotaan nyt loppuun nämä päivät…

Kolmas päivä meni vähän toipuessa kiipeilystä ja illalla lähdimme ajelemaan Port Aventura-huvipuistoon. Kyseisessä huvipuistossa on iltalippu klo 19-24 ja päivä oli muutenkin hiljaisempi kävijämäärältään. Kallis paikka ja vaikka ohesta löytyy myös iso vesipuisto, en sanoisi rahojen olleen hyvä sijoitus, sillä moni laite oli kummasti kiinni. Jos nyt jotain kivaa, niin erilaisia vuoristoratoja on todella paljon. Vaikka paikka oli puolityhjä, sai laitteisiin jonotella aikamoisia aikoja.

Hurja natiiviesitys teatterissa oli lähinnä surkuhupaisa ja huonosti harjoiteltu, toi mieleen kouluesitykset lapsuudesta. Kohokohta illassa oli sulkemisaikaan joka ilta tuleva ilotulitus- ja musiikkiesitys. Terra Mítica pesee tämän huvipuiston ainakin minun mielestäni.

Ravintolapaikka kannattaa varata heti sisäänmentyä, jos haluaa paikan kunnollisesta ravintolasta.

Toinen autoilupäivä

Kiersimme toisena päivänä vähän paikallisia nähtävyyksiä eli ajoimme muutaman kilometrin päässä oleviin kyliin ja kukkuloille. Paikkojen nimistä en suoraan osaa sanoa mitään, mutta muistaakseni reitti meni jotensakin Castell de Montornes – la Nou de Gaià – Vespella de Gaià ja sitten epämääräistä eksyilyä kohti Altafullaa. Vespellassa oli jokin kukkula kera kirkon ja hautakammion, joista näkyvyys oli erittäin hyvä ympäröivään seutuun.

Tämän jälkeen painuimme siestan aikana Jungle Trek-seikkailuradalle Tamaritiin aivan lähellä Torredembarraa. Kävimme Mallorcalla ollessamme vastaavassa ja se oli niin hauskaa, että piti päästä uudestaan, vaikka en tiedä minkä ikäisille tuo on suunnattu oikeasti. Lapset joutuivat istumaan sivussa ja odottelemaan, mutta se oli sen arvoista. Hekin katselivat maasta meidän kiipeilyämme ja vaijerilla laskemista, eivätkä jostain kumman syystä valittaneet, että olisi tylsää. Vaimon idea mennä siestan aikana oli myös loistava, sillä paikka oli aivan tyhjä meitä lukuunottamatta – saimme siis rauhassa temppuilla radoilla pitkän aikaa ja kokeilla pitkiä vaijerilaskuja monta kertaa. Loppujen lopuksi kädet olivat aika hellänä ja parin päivän päästä myös selkä ja vatsalihakset. Sitten syömään ja nukkumaan.

Ensimmäinen autoilupäivä

Ensimmäinen autoilupäivä alkoi pakkaamisella, ja pakkasimme mukaan lämpimiä vaatteita – turhaan. Vuoristossa ihan yhtä kuuma kuin rannalla tähän aikaan. Viimeksi oli älyttömän kylmä, joten piti varautua, mutta näemmä turhaan.

Matkalla navigaattori ei tiennyt uusia teitä etelässä, mutta vanhemmat kyllä. Tuntui olevan melko paljon uusia liikenneympyröitä ja kokonaisia teitä: “käänny oikealle” – keskellä laidoilta betonoitua tietä. Kannattaa siis ottaa ihan oikeita karttoja mukaan, kuten meillä onneksi oli. Jos ei muualta löydy, niin turisti-infoistakin voi saada hyviä karttoja.

Ensimmäiseksi menimme kohti la Morera de Montsant-nimistä paikkaa pieniä vuoristoteitä, jotka kääntyvät melkein 180 astetta toiseen suuntaan ja nousevat todella nopeasti ylös. Löysimme sieltä hiljaisen pienen kylän, jossa on myös halpa hotelli, uima-allas, ainakin yksi ravintola ja ahtaita kujia. Uikkarit mukaan, jos tänne eksyy – on ilmeisesti ilmainen uima-allas keskellä paahtavaa hellettä. Hotelli maksaa n. 50€ per yö, eli sekään ei ole päätä huimaava hinta. Tosin en tiedä mitä tekemistä kylässä on pidemmän päälle, mutta jos mahtavilla näköaloilla varustettu hotelli miellyttää, niin siitä vain. Ruoka on hyvää ja kohtuuhintaista ainakin päivällä. Lähistöllä saattoi olla myös vaellusreittejä.

Itse ihastuin paikan hiljaisuuteen, sijaintiin ja näköaloihin. Ne ovat jotain johon voisi tottua, joskaan en voisi kuvitella olevani siellä pidempään ilman tekemistä. Paikassa oli kuitenkin jotain todella idyllistä ja suosittelen käymään, jos seudulla liikkuu.

Tuo paikka oli itse asiassa pysähdys matkalla oikeaan kohteeseemme Cartoixa d’Scala Deihin. Kyseinen paikka on kuuluisa luostaristaan vuoren juurella, jonka mukaan alueen nimi Priorat (priory) on aikanaan syntynyt. Nykyisin se tunnetaan ehkä lähinnä viinialueestaan, jos suomalaisittain edes siitäkään. Alueella on myös Montsantin viinialue, joka ympäröi Prioratia. Me torvina matkasimme paikan eteläpuolella olevaan Escaladeihin ja luulimme olevamme perillä. Koska pojat nukahtivat, emme raaskineet herättää heitä ja jätimme paikan nähtävyydet väliin. Toki tietämättä, että emme edes olleet niiden lähellä. Escaladeissa on ainakin museo, ravintola ja ilmeisesti hostelli tms., jos siellä kiinnostaa pysähtyä pidemmäksi aikaa.

Oli lauantai, joten emme päässeet maistelemaan viinejä, mutta pitää joskus käydä uudestaan. Nimittäin ennen Moreraan kääntymistä ajetaan läpi Cornudella de Montsantin, josta löytyy ainakin pari isoa viinikellarin myymälää ja maistajaispaikkaa. Harmi kuskin kannalta.

Tämän jälkeen suorimme Siuranaan toisella puolen Cornudellaa Morerasta nähden, mutta suoriminen on aikamoinen yleistys sinnekin pääsemiseksi. Tiet ovat jälleen aika mutkaisia ja nousevat nopeasti kohti korkeuksia. (Cornudellan läheltä pääsee muuten johonkin melontamestaan, jos kiinnostaa meloa vuoren lähellä olevassa joessa.) Itse Siurana on aivan mahtava paikka pienine kylineen, vaellusreitteineen viereiseen kylään ja ennen kaikkea näkymineen alas laaksoon ja jokeen. Jos olet 100km päässä tästä paikasta, älä jätä väliin. Paikka on ilmeisesti myös kalliokiipeilijöiden suosiossa.

Siuranassa on ravintoloita ja ainakin “kaupungintalolla” on tällä hetkellä huone/asunto vuokrattavana, jos kiinnostaa kirjoittaa vaikkapa kirja korkeuksissa tai tehdä väikkäri rauhassa. Kun paikkaan menee, ensiksi vastaan tulee näköalatasanne, josta lähtee vaellusreitti ja jonka vieressä näimme myös kalliokiipeilijöitä. Näköalatasanteen vierestä lähtee tie itse Siuranaan ja sen kappeliin, jossa kannattaa kiertää koko kylä ennen lähtöä. Aivan mahtavat näköalat ja todella upea paikka muutenkin! Sieltä voi myös ostaa paikallista oliiviöljyä tms. tuotteita.

Täältä puolestaan suoritimme pitkän automatkan Porreran, Duesaigüesin ja Riudecanyesin kautta Escornalbouhin, jossa meitä odotti linna. Jos aikaisemmin sanoin vuoristoteiden olevan kapeita ja mutkaisia, unohtakaa se. Nyt nimittäin oli matkalla sellaisia teitä, joissa vastaantulija olisi saanut pakittaa koko tien takaisin tai ainakin pitkän matkaa, sillä tien leveys oli naurettavan ja surkuhupaisan väliltä. Suosittelen silti reittivalintaa jos hermot kestävät, sillä näkymät ovat upeat. Kuskille silmälaput, jotta pitää katseen tiessä. Muutenkin keskinopeutta alentavat kaikkien teiden useat mutkat, veikkaisin meidän matkanneen keskimäärin 35km tunnissa koko päivän. Kannattaa ottaa huomioon, jos on aikarajoitteita. Linnasta sen verran, että se on merkittävä nähtävyys ja vieressä myös näköalakukkula, mutta enempää en paikasta tiedä. Paikan koko nimi on Monasterio de Sant Miquel d’Escornalbou. Linkki paikan espanjankieliseen wikipedia-artikkeliin. Harmi vain, että mesta meni 19.00 kiinni ja olimme siellä 19.25. ;(

Täältä sudimme loppujen lopuksi kotiin tullitietä AP-7:aa, sillä säästi ainakin 10 minuuttia 2,95€ hintaan. Tässä väsymyksen tilassa se on ihan hyvä juttu. Loistava päivä, vaikkei kaikki mennytkään ihan tuubiin.

Altafullassa käynti ja auton vuokraus

Vastaan on tullut pari aika helmeä ravintolaa ruoan laadun suhteen ja yleisestikin ottaen ravintolat ovat parempia kuin etelärannikolla. Vain yksi ainoa suuri pettymys tuli vastaan, kun sniiduilimme vähän liikaa päiväruoan kanssa. Torredembarrassa paras ravintola on mielestäni toistaiseksi Riu-Rau, C/ Muralla 30. Aivan älyttömän hyvä lounas ja todella hyvä palvelu sekä kohtuulliset hinnat. Toinen hyvä Torredembarrassa on Ca La Padrina, jota voisi sanoa “vähän mutta hyvää”-tyyppiseksi ravintolaksi. Hidas palvelu, mutta miellyttävä paikka muuten. Tarragonassa on löytynyt jo pari hyvää lounaspaikkaa, paikallisen Ramblan Arrosseria La Rambla ja Gambrinus Tarragona Ramón y Cajal 22 -osoitteessa.

Ajelimme parina päivänä “turistijunalla” ensin ympäri Torredembarraa ja sitten sattumalta samalla junalla Altafullassa. Tulipahan nähtyä, mitä pitävät näkemisen arvoisena teiden varsilla ja löydettyä pari uutta kirjakauppaa. Homma viihdytti tenavia mukavasti.

Kävimme itse asiassa Altafullassa katsomassa, että onko siellä mitään nähtävää. Aluksi tuntui vähän epäilyttävältä ja painuimme hellettä (39 astetta) pakoon uima-altaan baariin. Siitä virkistyttyämme lähdimme kävelemään ja löysimme sattumalta paikallisen turisti-infon opasnaisineen. Hän osoittautui aarreaitaksi eli erittäin osaavaksi turistioppaaksi, koska osasi kertoa todella hyviä vinkkejä paikoista, joissa kannattaa käydä ja antoi riittävästi materiaalia, jotta asiat muistaisi vielä jälkeenpäin. Vähän erilainen kokemus kuin Torredembarran turisti-infosta tai yleensä mistään infosta.

Vilkaisimme tämän jälkeen ympärillemme tarkemmin, koska Altafullassa on pieni rooman vallan aikainen hyvin restauroitu keskusta. Se vastasi hyvin mielikuvaa siitä, millaista tuohon aikaan olisi ollut kävellä kapeita kujia väistellen kärryjä tms. Eihän se mikään Rooma ole, mutta ihan mielenkiintoinen paikka. Sen sisältä löytyy myös yksi hotelli ja muutenkin Altafullassa on useita hotelleja, jos kyseinen pikkupaikka nyt sattuu kiinnostamaan pysähdyspaikkana.

Kirjakaupat näissä kaupungeissa ovat minun näkökulmastani huonommat kuin koskaan aikaisemmin. Englanninkielisiä kirjoja on erittäin vähän ja vaikka pystyn lukemaan espanjaksikin, ei se nyt hirveästi tällä hetkellä huvita hitautensa vuoksi. Juujuu, auttaisihan se oppimaan, mutta kun ei jaksa koko ajan opiskella.

Vielä yksi asia – etsimme autoa itsellemme lyhyellä varoitusajalla ja seuraavalla kerralla täytyy varata se etukäteen vaikka viikoksi. On nimittäin yhtä kallista viikoksi kuin neljäksi päiväksi, jos sopivasti sattuu. Nyt hommassa kävi sillä tavalla huonosti, että saatavuus on huono liikkeistä ja lähimmät liikkeet joka tapauksessa Tarragonassa. Europcarilla oli ainoana isona vuokraamona autoja tarjolla, mutta hinta 2-3-kertainen muihin nähden. Avis.es olisi sen sijaan ollut halvin vuokraamo paikallisesti, heillä vain ei ollut autoja ennen ensi keskiviikkoa. Nyt saimme kuitenkin auton jollain hinnalla näiden välistä Gavi:n autovuokraamosta Ramón y Cajalilta.

Varasin myös huoneen Barcelonasta paluuta varten niin, ettei tarvitse aamuyöstä lähteä junalla liikkeelle täältä. Menemme siis jo etukäteen Barcelonaan hotelloimaan ja palautumaan arkeen, vähän saunomaan ja uimaan altaassa. Maksamaton mainos, mutta kiitos Ebookersin etsiminen oli helppoa. Barcelonan keskustasta matka lentokentälle taittuu huomattavasti helpommin kuin täältä.

Viikko takana – vähän lomaa, vähän arkea ja Tarragona

Pieni lista viikon mietteitä ja tapahtumia.

Torredembarran pitkä ranta on erittäin miellyttävä – matalaa pitkään ja siisti, huolimatta väenpaljoudesta. Toisaalta siestan aikana ranta on melkein tyhjä, jos haluaa taktikoida. Paikka on muutenkin siitä kiva, että etelärannikon turistihöynää on oikeastaan aika vähän jos ei peräti olemattomasti. Toisaalta kielellisesti pärjää ainoastaan espanjalla tai katalaanilla, englantia ei puhu juuri kukaan. Myöskään muita kuin espanjalaisia turisteja ei pahemmin näy.

Ravintolat ovat usein kiinni siestan jälkeen aina klo 20-21 asti, jolloin taas saa ruokaa. Suomalaiseen aikatauluun tottuneelle vatsalle tämä aiheuttaa tuskaa ainakin aluksi, mutta vähitellen tähän tottuu. Toisaalta tuntuu siltä, ettei tarvitse lounaan jälkeen aina syödä illalla mitään, esim. tänään illalla kävimme vain kahvilla/limulla/viinillä ja oliiveilla lähibaarissa, koska vatsa oli lounaasta aivan täysi.

Rannasta löytyi jokin kuppainen luonnonsuojelualue, mutta espanjalaiseen tapaan sen hoitaminen näytti vähän retuperäiseltä heti kun EU-rahat oli käytetty loppuun.

Lastenruoista allergiselle lapselle täytyy sanoa, että niiden löytäminen valmiina on toistaiseksi osoittautunut mahdottomaksi. Emme tosin käyneet vielä aika kaukana olevissa kahdessa todella isossa kaupassa, joten en tiedä niiden valikoimaa, mutta paikalliset eivät tunne läheskään samanlaista valikoimaa purkkiruoissa kuin suomalaiset kaupat, joten olemme joutuneet kokkaamaan kaikki ruoat pienemmälle. Ei kokkauksessa mitään vikaa, mutta lomalla voisi joskus tehdä jotain muutakin. Ongelmana on lähinnä se, että jokaisessa valmisvauvanruoassa tuntuu olevan monta meidän tapauksessamme kiellettyä ruoka-ainetta. Kokkaamisessa ongelmana taas on ruoan nopea pilaantuminen jääkaappisäilytyksestä huolimatta. Pakastin on lokeromallia, joten siitä ei ole vastaavaa hyötyä.

Täytyy varmaan seuraavan kerran vähän nostaa vuokrakämpän tasoa, mm. ilmastointi, astianpesukone ja muutenkin hyvin varusteltu keittiö on saatava kämppään. Muuten lomasta ison osan vie tiskaus ja ruoanlaitto mahd. hankalasti.

Ai niin, kävimme Tarragonassa bussilla. Juuri sopivan kokoinen “iso” kaupunki minulle, hyvin liikkeitä mahdolliseen ostoskeluun ja hyviä ravintoloita kohtuuhinnalla. Myös jotain Rooman aikaista nähtävää ja koettavaa nähtävyyksistä kiinnostuneille. Kaupunkiin pääsee myös junalla. Takaisinpääsy oli vähän outo, sillä bussi lähti kohdasta, jossa ei ollut minkäänlaista pysäkkimerkkiä. Pysäkin löytyminen oli mahdollista vain kysymällä bussikuskilta toisella pysäkillä.

Olemme perillä Torredembarrassa

Matka meni mukavasti, Blue1:n palvelu oli turistiluokasta huolimatta loistavaa, varsinkin lapset huomioon ottaen. Sopivasti tekemistä, ei liikaa härdelliä ja hyvät paikat keittiön/vessan vierestä.
Perille päästyämme piti hetki etsiä Barcelonan uuden terminaalin uumenista terminaalibussia, joka veisi T1-terminaaliin. Sieltä puolestaan pääsimme junalla (Renfe Cercanias) Barcelona Santsiin, josta junalla Torredembarraan. Sanottakoon, että lippujen hankinta medio distancia-juniin onnistui meidän nähdäksemme ainoastaan jonottamalla luukulle ja oikean kohdepaikan etsiminen oli erittäin vaikeaa. Loppujen lopuksi infotäti kertoi oikean junan ja juuri ja juuri ehdimme oikealle raiteelle ennen junan tuloa.
Junassa matka meni mukavasti, joka ikinen halusi lääppiä pienempää poikaamme. Muuten mukavaa, mutta näin sikainfluenssan aikana vähän ikävää. Söimme eväitä tavarahyllyillä istuen, koska paikkoja ei ollut vapaana. Apua sai junasta poistuttaessa pyytämättäkin, mutta ainakin pyytäen aina.
Perille tultuamme isäntäperhettä ei meinannut näkyä ja puhelimiin ei vastattu, mutta lopulta onnistuimme tavoittamaan heidät ja kyyti kämpälle järjestyi. Vaikka sitä pitää itseään kokeneena matkustajana, tällä kertaa kämpän varusteista oli unohtunut varmistaa ilmastointi. ;( Meillä ei siis ole ilmastointia, keittiö on surkeaakin surkeampi ja kämpässä ei ole edes imuria. Siitä huolimatta oli ihan hyvä fiilis tänään ruoan jälkeen kämpille marssiessa.
Ai niin, kävimme ennen sapuskaa rannalla vähän leikkimässä hiekassa ja uimassa, mikä virkisti huomattavasti.

Check-in etukäteen

Check-in etukäteen olisi niin kiva juttu. Vaan ei ainakaan blue1:lla osaa vielä ohjelmisto tehdä check-iniä, mikäli matkustat sylivauvan kanssa. Kuinka vaikeaa on koodata softa, joka tietää paikkojen rajoitteet ja osaa sijoittaa varatuista paikoista halutun määrän sylivauvalle sopivaan kohtaan? Ilmeisesti liian vaikeaa. Tuntuu hölmöltä mennä jonottamaan kahden lapsen kanssa, kun juuri lapsiperheitä tuo etukäteis-check-in helpottaisi erittäin paljon.