Hääpäivä käynnistyi yllättävän rauhallisesti, vain perheen äiti oli singahtanut vielä aamuyöstä töihin. Vaimo lähti aamupäivällä kampaajalle perheen isoäidin kera ja minä jäin lorvimaan kämpille. Jossain vaiheessa lähdimme syömään lounasta perheen isän ja hänen parin kaverinsa kanssa, paikkana oli jokin Taco Belliä muistuttava meksikolaisravintola. Myöhemmin kävi ilmi, että jokainen ravintola oli suht samanlainen ulkoasultaan, vain kyltit vähän erosivat. Budweiser olisi tarjoilijan mielestä ollut minulle maultaan liian voimakas, joten otin belgialaista olutta. :S
Iltapäivällä alkoi pukeutuminen häihin ja lähdimme keskiaikaista linnaa ulkoisesti muistuttavaan hääpaikkaan hyvissä ajoin. Hyvissä ajoin tarkoittaa, että kyydissä ollut morsiamen veli sai vain 3-5 soittoa/viestiä äidiltään, joka kyseli olemmeko jo tulossa. Tässä yhteydessä on pakko mainita, että minulla ei ollut myöhästymisen kanssa mitään tekemistä, vaikka sitä voi olla vaikea uskoa.
Linnassa meno oli vähän toisenlaista kuin mihin suomalaisissa häissä olen tottunut. Koska kyseessä olivat ulkohäät, olivat penkit ulkona kauniilla pihalla riveissä ja koska oli myös aurinkoinen iltapäivä melkein +30°C lämpötilassa, baari oli välittömästi auki. Tämä johti siihen, että väki istui odottamassa muodikkaasti myöhässä olevaa tilaisuuden alkua oluet ja drinkit käsissään. Itseäni lämmitti erityisesti baarimikon kysely henkilöpapereiden perään, ilmeisesti olen niin nuorekkaan näköinen. 
Itse häät olivat kauniit ja sopivan pituiset. Suomalaisittain väki oli rennosti pukeutunutta esim. farkkuihin tai shortseihin ja kravatteja näki aniharvalla, pukua vielä harvemmalla. Pappi heitteli vitsejä useamman kerran toimituksen aikana ja muutenkin oli hyvä fiilis. Toisaalta en itse voisi kuvitellakaan meneväni kenenkään häihin ilman pukua, eli en sinällään kaipaa aivan tällaista rentoutta esimerkiksi häihin.
Seremonian jälkeen siirryimme juhlatiloihin odottelemaan hääkuvausta ja siitä eteenpäin tuli hyvin selväksi, mitä tarkoitetaan amerikkalaisella small talkilla. Ihmiset olivat äärimmäisen taitavia esittäytymään, juttelemaan mukavia hetken ja vieläpä poistumaan tilanteesta täysin luontevasti. Ristiriitatilanteet pystyttiin kohtaamaan sanallisesti niin, että molemmista tuntui täysin luontevalta lopettaa tilanne siihen – Suomessa joistain tilanteista olisi jo oltu nyrkit pystyssä. Oma arvostukseni tätä puhumisen lajia kohtaan nousi todella paljon, olen aikaisemmin ajatellut hyvin suomalaisesti sen olevan täysin turhaa. Muutenkin suhtautuminen toisten aikaansaannoksiin oli äärimmäisen rohkaisevaa ja optimistista, mikä Suomessa tuntuu usein unohtuvan.
Pileet päättyivät ja osa väestä siirtyi isäntäperheemme kotiin jatkoille. Kuulemma poliisi oli tullut kolmen aikaan liian metelöinnin takia, mutta minä en ollut herännyt mihinkään meteliin, joten miten naapuri sitten heräsi?
