Päiväkirja Camino de Santiago 2001 – Camino pequeño eli lyhin mahdollinen versio
Domingo 19.8.2001, día dos
Barcelona – Sarria
Matkalla Sarriaan (toivottavasti) – “Tärkeintä on lähteminen – jäiden lähteminen” – eilen lähtö Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 8, Barcelonassa yhdentoista maissa. Matka ei ole mikään matka ilman pieniä selkkauksia o;-), joten kun ennalta varaamassamme Hotel Hesperia Sarriassa selvisi, ettei heillä olekaan tilaa, kannoimme kamat kadun toisella puolelle hotel Tres Torresiin ilman semmimpiä mutinoita. Kyseessä oli – ainakin siihen käsitykseen jäimme – pienehkö hotellin downgreidaus, sillä Tres Torres oli luokitettu “vain” 3 tähden (välihuomautus: 3 tähteä tullee olemaan luksusta) arvoiseksi. Yllätys oli kuitenkin, kuinka tasokkaat huoneet tästäkin hotlasta löytyi (väritelkkari … mmm … amme … mmm … laminaatti) ja hotellin henkilökunta oli ainakin pari tähteä arvokkaampaa (osasivat englantia tai ainakin muitakin lauseita kuin “menkää pois, ei ole tilaa”).
Olemme istuneet junassa kohta 14 h, kohteemme (Sarria) lähestyy..! Matka on sujunut 1. luokassa suht viihtyisästi mm. korttia pelaten ja kinkku-juusto-sämpylöitä nauttien (bocadillos con mixed jamon serrano y queso).
Tässä vaiheessa pieni takauma ed. päivän tapahtumiin: Kipaisimme Renfen (rautatieyhtiö) konttoriin hakemaan junalippuja, mutta meinasimme päätyä lähetystöön. Lippujen hankinta sujui helposti yhden meistä esitellessä virkailijalle kartasta määränpäämme. Tosin tarjolla oli enää vain 1. luokan lippuja n. 280mk hintaan.
Nyt (siinä vaiheessa) menimme syömään menu del dian. Vatsa huusikin jo ruokaa.. Onnistuimme saavuttamaan mukavan nousuhumalan ruokaillessa ja siitä viisastuneina ampaisimme rannalle ottamaan solasolaa sekä uimaan hyvänmakuisessa vedessä. Which was nice.
Tämän jälkeen oli aika lähteä hotellille pesulle. P. sammui kuin saunalyhty klo 21. Me muut tarkistimme aamun lähtöajan ja kohteen. N. klo 22 iskeytyi pääni tyynyyn ja nukahdin myös rättiväsyneenä.
Aamulla heräilimme pirteinä ja totesimme, että taksilla meno maksaisi yhtä paljon kuin metro/paikallisjuna (juna 1280 pesetaa neljältä ja taksi 1200 neljältä).
P. piti huolen jännityksestä ja luuli hukanneensa lompakon, kun pääsimme asemalle. Siispä aamiainen jäi väliin ja kipaisimme taksilla takaisin hotellille käymään. Lompakko tosin löytyi repusta kunhan W vain kaivoi tarpeeksi.
Olemme kohta matkailleet koko junamatkan (7.30-21.03) – alkaa riittää tämä istuminen. Saapi nähdä löydämmekö refugion ja saammeko vaelluspassin vielä tänään.
Jumankeka! Näiden pässien mielestä kaikki sijaitsee eteenpäin ja oikealle?!? Etsimme refugiota ja leimauspaikkaa urakalla, kunnes Alfonso-hotellin vastaanottovirkailija neuvoi meidät kartan kanssa oikeaan paikkaan. (Joka löytyy mäeltä pienien portaiden yläpäästä; jos keltaisia nuolia olisi seurannut kaupungin sisällä, olisi mesta löytynyt.)
Ystävällinen mies opasti meitä passin ja leiman saannissa ja jouduimme menemään hostelliin (Villa de Sarria) yöksi (200mk/huone), koska refugio ja baarit olivat täynnä. No, viimeinen luxusyöpyminen…
Kipaisimme vielä joenvarteen syömään hyvää ruokaa ja sitten nukkumaan.
Lunes 20.8.2001, dia tres
Sarria – Mirallos
Menin äsken nukkumaan, mutta heräsin melkein heti. Kello näytti kuitenkin vääjäämättömästi 6.00. Taisi se eilinen ruoka ja juoma vielä tuntua. No, suihkuun.
Pikapuoliin tien päälle ekaa päivää. Kaupunki tuntuu aivan kuolleelta. Nämä pahvit heräävät todella myöhään.
Käveltiin n. ¬¬_11 km_, käytiin safkalla vaelluspassin leimausmestassa ja lähdettiin etsimään refugiota edestäpäin. Karjalauman perässä jumittaessa 500m tuntui aivan kilometrokselta ja naudoista eroon päästyämme huomasimme kävelleemme koko pikkuruisen kylän läpi refugioon törmäämättä. Kyselimme neuvoa nuorelta kundilta, joka osoitteli vain taaksepäin ja mongersi jotain täysin käsittämätöntä. Takaisin raahustaessamme poikkesimme ravintolaan, jossa paikallinen mummeli tarjosi meille yösijaa ja kertoi samalla refugion olevan täynnä. Päätimme yöpyä mummelin luona 1000 pesetan maksua vastaan. Paikka oli hintansa väärtti, jokseenkin laadukkaan refugion tasoinen ja ainoastaan 10 hengelle, joskin myöhemmin tullutta porukkaa nukkui myös raflan lattialla.
Refugio olisi ollut ruokapaikasta 20 m alamäkeen. Noh, ei tuo nytkään kallista ollut. Perhe oli varsin persoonallinen. Pyykkipaikka oli hupaisa vanha pyykkilauta ja isäntä teurasti sikaa auton lavalla.
Ilta kului rattoisasti neljän markan (!) viiniä siemaillen ja luovasti “kuka minä olen?”-leikkiä leikkien. Tässä vaiheessa tuntui varsin luonnolliselta, että 1. hengen suihkukopissa oli ovi…
Martes 21.8.2001, dia cuatro
N. 25 km – Mirallos-Portomarin-Ventas de Naron tms.
Pilkkopimeässä herätys n. 7.00, tosin ekan kerran känkkä soi ’bout kuudelta. Kukaan meistä ei halunnut herätä … puoli seitsemältä vielä “snoozetettiin” ja sitten vihdoin ylös… jolloin kaikki muutkin nousivat pienessä kotimajoituksessa.
Lähdimme kävelemään kohti Portomarinin pientä kaupunkia, joka sijaitsi omituisen (=kuivuneen) joen varrella. Joimme siellä kahvit ja ostimme postikortteja & -merkkejä.
Sitten venailimme n. 13 saakka, jotta lounaan tarjoilu paikallisessa raflassa alkaisi. Espanjalainen “palvelualttius” on yleensä suomalaista luokkaa, mutta saimme lounaan tilattua ja syötyä (klo 13 lounas, klo 20.30 illallinen, 6.30 aamiainen ovat typical-ajat).
Sitten alkoikin reissumme koettelevin osio. Kävelyä siesta-ajan helteessä (14-16 asti). Reittikin on vähän tylsä, paljon maantien reunaa. Gonzarin refugio oli täysin täynnä, ei edes lattiapaikkoja, joten nokka kohti Ventas de Naronia. Sinne mahduimme lattialle yöksi. Suihkut olivat jääkylmät ja kivilattia epämukava täpötäydessä huoneessa, mutta jälkeenpäin ajateltuna kannatti ottaa “extremenä” kokemuksena… 
Viereisessä baarissa nautimme illallista, hyvää mutta muy suolaista.
Miercoles 22.8.2001, dia cinco
Ventas de Naron – Palas de Rey – 10 km
Lähdimme erään elämämme epämukavimman yön jälkeen aamun sakeassa sumussa kohti länttä. Kohtuullisen vilkkaan moottoritien ylityksen jälkeen matka jatkui kivisten muurien välissä pikkuteitä pitkin, aina välillä kosteutta kasvoilta pyyhkien.
Eilisen maratonkävelyn jälkeen päätimme tyytyä lyhyempään kidutukseen ja noin 10 km matkan jälkeen saavuimme hyvissä ajoin refugion jonoon Palas de Reyssä (sijat 4.-7.), varmistaen näin itsellemme petipaikan.
Lounas nautittiin espanjaksi dubatun Baywatchin tahdissa, illallinen “kaupungin” keskuspuistossa (omat juustosämpylät) korttia samalla pelaten. Pehmeissä sängyissä oli aavistuksen verran mukavampaa nukkua kuin kylmällä kivilattialla (asiasta tehty empiirinen tutkimus).
Jueves 23.8.2001, dia seis
Palas de Rey – Melide – 15 km
Kipusimme alas Reystä ja sotkimme suhteellisen suoraan Melideen. Matka taisi olla sopivat 15 km, joten olimme perillä Melidessä todella hyvissä ajoin: n. klo 12.20. Tällöin jono refugiossa ei kiertänyt kuin ekan kulman taakse. Refugio muuten oli tod. tilava ja iso – ja vastaanottotäti osasi suomeksi “Kiitos” -sanan verran – ainakin.
Matkalla Melideen M. kidutti M:aa puhkaisemalla rakon jalkapohjassa. (M: se olikin auts, mutta puhkaistu rakko ja päälle compedea auttaa.)
Melide oli aika iso paikka ja kävimmekin syömässä reitin ohi takaisinpäin olevassa ravintolassa ehkä parhaan menu del dian (oikeita perunoita). Lacón on jees, kinkku taas ei. Ja flania kului.
Ostimme taas kaupasta iltaruoat ja yritimme mennä puistoon niitä syömään, mutta paikallinen eläkeläisväestö oli valloittanut maat ja mannut. Vaihtoehdoksi jäi mennä refugion pihaan syömään – joten sinne siis.
Odotimme kaupungin iltavalaistukselta paljon – ja aivan turhaan. Lukuisat camino-aiheiset lamput sytytettiin vain refugion läheltä.
Viernes 24.8.2001, dia siete
Mellid/Melide – Arzúa – 13 km
Aamulla klo 7.20 kömmimme ulos Meliden turvaisasta refugiosta, jota myös alberqueksi kutsutaan, ja lähdimme valumaan alas caminoa pimeässä, sumuisessa ilmassa ilman aamiaista, jota kylässä ei ainakaan näin aikaisin tarjoiltu (virkehirviö).
Tarkoituksemme oli kävellä vain noin 10 km, jotta varmistaisimme petipaikan hyväksi kehutussa Ribadixon refugiossa. Lukuisista tauoista huolimatta reppuiduimmekin jonoon jo klo 11.30. Refugiot kun tällä matkalla avautuvat vasta klo 13, jouduimme lööbailemaan puolisentoista tuntia jonon liepeillä. Laiska otteemme päivän lusmuilevaan muutaman kilometrin matkaan sai arvoisansa palkinnon, kun sisällä refugiossa kuulimme, että saadakseen petipaikan ko. refugiosta täytyi saapua vähintään Palas de Reystä. Sanoimme ei kiitos kiviselle lattiapaikalle ja jatkoimme hyvin levänneinä matkaa Arzúaan n. 40 asteen paahteessa (n. 3km).
Arzúassa päättelimme refugiopaikkojen olevan mitä ilmeisimmin täynnä (sitä kuitenkaan siltä seisomalta varmistamatta) ja buukkasimme itsemme yhden apilan hostelliin, jossa meitä odottikin cama de matrimonioiden ilot.
Sabado 25.8.2001, dia ocho
Arzúa – Arca o Pino – alle 20 km
Olimme päättäneet suoriutua Santiagoon seuraavan kahden päivän aikana, joten lähtö Arzuasta oli suoritettava surkean aikaisin aamulla – viideltä. Matkaan kaupungin torilta päästiin tosin vasta puoli seitsemän aikoihin Nukkumatin heittäessä unihiekkaa silmiimme.
Aikainen (ja siksi pimeä) alkumatka vaati taskulamppujen käyttöä ensimmäistä kertaa matkamme aikana (muulloinkin kuin tavaroita yöllä etsittäessä). Yövaelluksen poikanen sujui hyvin ja oli miellyttävää vaihtelua normaaliin tarpomiseen.
Päivän vaellus oli hieman alle 20 km, joka sujui hyvin lukuunottamatta alkua, jolloin kahvipaikan löytyminen vasta 2h vaelluksen jälkeen hidasti menoa, sekä lopun kahta viimeistä kilometriä, jotka olivat tasaista nousua autotien vieressä paahtavassa helteessä.
Ja mikä olikaan kaiken tämän hikoilun palkinto? Se, että koko kaupungista loppui vesi kun seurueen jäsenistä 50% oli ottanut vähävetisen suihkun ja yksi oli juuri saanut shampoot päähänsä. Shampoot sai pois vain pullovedellä ja vedensaantikin palautui 2h kuluttua, joten päivä oli sittenkin ok. Pullovettä kannattaa siis pitää monen muunkin asian kuin juomisen takia mukana.
“Tyypillinen päivä Caminolla”
n. 5-7 Herätys ja kamojen pakkaus => siis 5,6, tai 7 – aamutoimet
n. 7-9 (riippuu milloin on herännyt) Kävelyä + aamukahvi jossain tienvarren kuppilassa (muuten taukoja kannattaa pitää n. kerran/1h).
n. 9-12 tai 13 kävelyä + juoma-taukoja
n. 12, 13 tai myöhemmin (mikä ei kannata jos haluaa sänkypaikan)(makuualusta voi olla tarpeen) saapuminen refugioon
Toimenpiteet refugiossa
- suihku (muista flipflopit jos et halua mitään jännää tartuntaa)
- pyykinpesu (matkapesuaine)
- lounas n. klo 15 (voi tehdä tämänkin ennen pesua, jos on ruuhkaa)
Sitten n. 16-17 olutta ja viiniä terassilla
17-21 siestaa, hengailua, kaupungin katselua, iltapalaa, matkapäiväkirjan kirjoittamista.
22-23 nukkumaan
Sanakirja on joka tapauksessa hyvä olla mukana, jos ei hallitse ruokasanastoa ja espanjankieltä noin muuten täydellisesti. Helpottaa ainakin ruoan tilaamista ja tarpeen vaatiessa kommunikointia, täkäläiset maalaiskylien asukit kun eivät välttämättä puhele hirveästi englantia – mikä on ihan jees, sitä kuulee muualla ihan riittävästi.
Hyviä sanoja tietää – Top 20
1. Alberque – majoitus (esim. refugio, hostelli)
2. Lacón – kind of file (kassler tms. – voi syödä)
3. Ternera – “lihaa” – nautaa tms.
4. ¡Hola! – Terve!
5. Caminon henki – huomaat sen itse…
6. Menu del día – päivän menu – halvoin tapa syödä päivisin, n. 40mk aikanaan, euron myötä ehkä vähän noussut ainakin isommissa paikoissa.
7. Vessoissa M = naiset (mujeres), H = miehet (hombres) tai caballeros.
8. ¡Buen camino! – Hyvää caminoa, matkaa, vaellusta, “tietä”
9. ¡Buenos días! – Huomenta, päivää klo 14 asti, 14-20 buenas tardes, 20-xx buenas noches.
10. Café con leche / Café solo = kahvi maidolla / kahvi (aika pieni). Jos haluat isomman, ota Café americano tai café solo doble.
11. Saint Jacob – Santiago – kuollut heebo määränpäässä.
12. Hombre guapo mucho dinero – ei löydy ko. reissulta.
13. Abierto / cerrado – auki / suljettu
14. ¿Habitaciónes libres, no? – vapaita asuinpaikkoja?
15. Agua (una botella de agua) – vettä.
16. La cuenta por favor – lasku, kiitos.
17. ¿Cuanto cuesta? – mitä maksaa?
18. Perdón – anteeksi.
Hups, pari puuttuu.
Santiago de Compostela
Mitä tarvitaan kun yksi tanskalainen, yksi norjalainen ja yksi skotti lukevat karttaa ylösalaisin? Vastaus: 2 suomalaista. Mitä tällöin saavutetaan? Vastaus: refugio (****) luxos pampos. Selvennystä tähän kyselyyn myöhemmin.
Toistaiseksi puuttuvia tavaroita:
- kahvijauhe
- pyykkipojat
- 2. sukat (vaellussukat?)
- todistukselle kotelo vastapäätä Compostelanaa – jostain Compostelanaa vastapäätä sai kotelon todistukselle, pyöreä pahviputkilo. Taisi olla joku kirjakaupan tyyppinen.
- junaliput etukäteen – jos haluaa Santiagosta pois heti eikä parin viikon päästä
- lippu toisen kaupungin kautta
Domingo 26.8.2001, dia nueve
Arca o pino – Santiago de Compostela
Jo toinen aamu viideltä ylös. P. käveli edeltä ja yritti eksyä pimeässä moneen kertaan, mutta avuliaat italialaispartiolaiset huutelivat hänet takaisin reitille.
Matkalla oli yllättävän jyrkkiä nousuja, mutta kas kummaa: määränpää lähestyi. Jostain syystä pomppasimme kuitenkin takaisin 12 km:sta 14 km:iin, kun kunnan amaootat olivat tarkentaneet mittoja km-tolpissa.
Lähempänä Mont de Gozoa paikalliset YTV:n työntekijät jakoivat kaupungin karttoja vaeltajille – ihan kiva asia, helpotti elämää. He myös videoivat meitä ja seisoimme kuin tollot.
Lopulta pääsimme Gozolle ja kävimme katsomassa refugiota – iso ja kolkko campus-majoitus matalissa parakeissa. Paikkoja tosin oli paljon. Tajusimme hetken kuluttua onneksi lähteä kohti Santiagon keskustaa.
Itse kaupunki tuli vastaan pian, mutta refugiota tai katedraalia ei näkynyt. Saimmekin kävellä koko kaupungin halki n. tunnin, ennen kuin katedraali osui tiellemme. Päätimme etsiä ensin refugion ja vasta sen jälkeen katsella ympärillemme.
Tämä oli helpommin sanottu kuin tehty. Kukaan ei tuntunut tietävän missä refugio on (ei varsinkaan poliisi) tai neuvoivat väärin (varsinkin poliisi). Tapasimme paljon tuttuja vaeltajanaamoja, mutta hekään eivät osanneet auttaa. Etsintöihimme liittyi hetkeksi myös “elämäntapamunkki”, jonka olimme useasti nähneet matkalla.
Tässä vaiheessa puolet joukkueestamme halusi hostelliin ja toinen puoli päätti palata Gozolle. Jo hyvän matkaa takaisinpäin kävelleenä tapasimme onneksi (kuin ihmeen kautta) norjalaisen naisen, tanskalaisen hujopin ja skotti-Ianin, jotka etsivät samaa refugiota – he vain lukivat karttaa ylösalaisin. Pienellä arvailulla ja kahden kartan lukemisella löysimme itsemme yllättäen Seminario Major:sta – maailman isoimmasta ja kauneimmasta refugiosta!
(Huom: kannattaa varata rahaa tuonne mennessään, maksaa muutamia euroja yöpyä siellä. Toisaalta on halvempi kuin mikään hostellikaan olisi ja paikka on aivan mahtava. Refugiossa saa muistaakseni yöpyä maks. 2 yötä.)
Lunes 27.8.2001, dia diez
Santiago de Compostelassa
Miellyttävän hotelliyön (Rey Fernando **) (toim. huom.: hotellissa yöpynyt puolikas) jälkeen ja aamiaista nautittuamme suunnistimme kohti jättirefugiota. Seminarium olikin ihan hieno paikka, linnamainen. Fasiliteeteiltaan myös mukavampi, mm. suihkuissa ovet ja ei kerrossänkyjä. Majoitus maksoi 1000 pts/yö/2 henkilöä.
Sitten junalippuja hakemaan. Helpommin sanottu kuin tehty. 5. syyskuuta asti olivat kuulemma kaikki Barcelonaan menevät junat varattuja. Nieleskelimme pari kertaa ja sitten M. onneksi nappasi taskustaan Rent a Car-firman mainoksen. Puhelinsoitto sinne: ” Mikä on osoitteenne?” ja kävely kyseiseen paikkaan. Tulos: “Emme vuokraa autoja Barcaan saakka.” Jaahas… Takaisin estacionille. P. ehdotti, että mennään jonkin toisen kaupungin kautta, tiskillä selvittelimme mahiksia ja lopulta ostimme liput Bilbaon kautta Barcaan, mikä tiesi 24h junassa. Ennen tiista-aamu 9.04:ää oli kuitenkin reilusti aikaa nauttia Santiagosta.
Söimme lounasta P:n ja S:n kanssa. Sitten (M&M) menimme hakemaan peregrino-officesta todistukset. M. oli latinaksi M., M:lle ei muka ollut latinalaista vastiketta…
Kävimme mm. ostoksilla katedraalin kaupassa (hirveästi kaikkea ihanaa krääsää!). Sitten itse katedraaliin, oli loistelias! Mm. Pyhän Jakobin patsaita, hänen hautansa, kynttilöitä, kaikkea hienoa. Emme voineet suorittaa katolisia rituaaleja, mutta 19.30 osallistuimme johonkin palvelukseen, paitsi ehtoolliseen.
Pieni illallinen tinton kera + maistoimme jotain aitogalicialaista viinaa, oli tujua! Refugioon nukkumaan pienessä huppelissa.
(Toim. huom.: Minulla on muistikuva, että olisin juossut järjettömässä rankkasateessa kohti refugiota illalla – liekö ollut edellinen ilta vai tämä viimeinen?)
Martes 28.8.2001, dia once
Santiago etc. – Barcelona
Herätys aamulla klo 7, suihkut & kamojen pakkaus, aamiainen rautatieasemalla klo 8.30 ja lähtö junalla hieman 9 jälkeen.
Nyt junassa. Tylsää. Takana 3 tuntia matkaa.
4h myöhemmin yhä tylsää. 2. luokka imee.
Miranda de Ebron asemalla tuli jälleen kerran todettua Renfen erinomaisuus; juna pysähtyi asemalle (jota ei kuulutettu kuten ei muitakaan asemia) ja hetkeä myöhemmin junan etupää, mukaanlukien ravintolavaunu lähti jatkamaan matkaa ilman mitään ilmoitusta. Meidän seurueestamme ei onneksi ollut kukaan tuolloin etupään vaunuissa, päinvastoin kuin esim. erään italialaisporukan (partiolaisia) tapauksessa kävi. No, Italia ja Espanja ovat käytännössä naapurimaita, joten äkkiähän ne sieltä kotiinsa pääsevät, jos ei muuten niin vaikka uimalla.
Ajankuluksi junassa…
Camino de Santiagon hyvät ja huonot puolet
Plussat
+ kävely on kivaa (kunto nousee lisäplussana)
+ maisemat ovat vaihtuvia ja kauniita
+ näkee aitojen espanjalaisten elämää, ei turistirysiä
+ Santiago de Compostela on hieno kaupunki
+ Pääsee käyttämään espanjan kieltä, jos siis osaa alkeet (paikallisten lontoontaito ei ole edes alkeiden tasolla)
+ eläminen halpaa, varsinkin jos majoitus hoituu refugioissa
+ paikalliset naiset (mielipide)
+ tutustuu uusiin ihmisiin eri maista
Miinukset
- kävelyssä reppu painaa jonkin verran (toim. huom.: kannattaa siis pitää se todellakin mahd. kevyenä)
- paljon ampiaisia (mielipide) (but true)
- yhteismajoitus suckaa jossain määrin (jos ei ole tottunut)
- voi tulla vatsatauti (ei tosin ole tullut kenellekään, ainakaan kunnolla; yleensä kuitenkin aina ulkomailla tulee, kunhan riittävän kauan menee aikaa)
- paikallisten palvelumentaliteetti vaatii hieman totuttelua suomalaiselta (ei kaikkien)
- lehmänpaska haisee yhä sandaalien pohjassa ja housunlahkeissa
Edelleen junassa… kohtapuoliin Bilbaossa.
Vielä hieman muistikuvia Santiago de Compostelasta & caminolta.
Matkalla satoi kolme kertaa. Ensimmäisen kerran Sarriassa kevyttä kesätihkua ennen kävelyurakan alkua, toisen kerran – ja kolmannen – Santiagossa kävelyn päätyttyä. Jumalat olivatten puolellamme…
Santiagon ukkoset olivat oikea grande finale. Salamat leiskuivat ja vedet valuivat virtoina kukkulalla olevan kaupungin katuja pitkin. Ukkonen jylisi myös katedraalin ulkopuolella kun osallistuimme Vesperiin (iltajumalanpalvelus). Ukkonen teki iltajumalanpalveluksesta hieman tavallista kiehtovamman katkaisten sähköt ja osan katedraalin valaistuksesta muutamaan kertaan.
Tiettyä juhlallisuutta oli myös ensimmäisen kerran Santiagon refugion mäkeä kivutessamme: kirkon kellot paukkuivat ja olo oli kuin uudestisyntyneellä.
Vinkki: älkää menkö caminolle elokuussa, kun koko espanja on siellä. Varsinkin loppupää on todella ruuhkainen refugioissa.
Vinkki 2: Caminon opaskirja on todella hyvä. Kattaa kaikki etapit, kertoo tiedot refugioista ja kaupungeista matkalla. Tilattavissa ainakin netistä.
Osassa murteista porukka nielee muuten s-kirjaimen aika totaalisesti. Sen tuloksena mm. doce saattaa kuulostaa dos-sanalta – voi tehdä vähän huonon vaikutuksen tarjoilijaan, jos maksaa kahdella eurolla 12 euron ostosta.
Tavoista sen verran, että yhä Espanjassa hämmästellään, jos porukan nainen ottaa laskun tai yrittää maksaa sen. Tämä ei heidän etikettinsä mukaan ole kovin korrektia, joten jos mahdollista – antakaa porukan miehen maksaa, vaikka muuten tasaisittekin rahoja jälkeenpäin. Ei ehkä kannata yrittää aina muuttaa vieraan maan tapoja, vaikka ne välillä olisivatkin vähän outoja omasta näkökulmasta. Kuolemasta ei ole tapana puhua, samoin rahasta vain korkeintaan “pärjäillään jotenkuten”. Jos on syömässä espanjalaisen porukan kanssa, pienemmän laskun hoitaa joku yksinään ja isompi tasataan pääluvun mukaan välittämättä siitä, mitä kukakin otti.
Varustelistaa
RETKIVARUSTEET
juomapullo
makuupussi – mahd. kevyt, +5 kesäpussi riittää
- en tiedä riittääkö se alkupään vuoristo-osuuksille
reppu – n. 50 l reppu pitäisi riittää
sadetakki – kevyt
taskulamppu/otsalamppu
yhteiset
Leatherman tai joku yleistyökalu
kiikarit
kompassi
kartat – Camino-kirjassa + kaupunkikartat
VAATTEET
kävelyvaatteet
hattu – auringolta suojaava
shortsit
t-paitoja*2 – toinen kuivuu, toinen päällä
vaelluskengät
iltavaattet
kevyet housut
kevyt tuulenpitävä takki
mekko/hame/pusero
paita illaksi?
sekalaiset vaatteet
alushousut*2
hanskat
pitkähihainen paita
pyjama
sandaalit
sukkia*2 (vaellus+muu)
tossut suihkussa käymistä varten
uimahousut tai uimapuku
vyö
MUUTA
aurinkolasit
isic-kortti – jos tarvetta on
kamera + iso muistikortti tai tapa siirtää kuvia talteen
kameran varaparisto/akku
laturi akuille, mieluiten aurinkosähkösellainen
- refugioissa huonosti pistokkeita
luottokortti
passi
patterit/akut lamppuun
pyyhe (pieni tai edes kevyt)
rahaa
sokerikarkkeja tms. energiajuttuja
vakuutuskirja – matkavakuutuksen olemassaolon todistus
yhteiset
aurinkovoide kunnon kertoimilla
hakaneuloja
ilmastointiteippiä
kynä+pvkirja
ompeluvälineet
pelikortit – tai muuta tekemistä junamatkalle
käsinpesuaine vaatteille
sakset
sanakirja
pikaliima
rautalankaa
Siinäpä kaikki tältä erää. Jos on ideoita, parannusehdotuksia tms., laittakaa kommenttia.
